Hei

Kiitos siitä, että olette ajatelleet nimittää minut kunniajäseneksi. Arvostan tätä huomattavasti ja toivon tämän pieneltä osaltaan kannustavan myös muita toimimaan alamme ja yhdistyksemme hyväksi.

Miksi toimia yhteisen hyvän eteen?

Avitan hallituksessa, jossa sain työskennellä 15 vuoden ajan, käytiin laaja-alaisia keskusteluita, joissa yksi kestoaihe oli ”Miksi kuulun Avitaan?”. Tätä kysyttiin myös jäsenistöltä. Useat vastasivat, että kun pääsee toteuttamaan messuosastoa halvemmalla. Vaikka itsekin pidin pientä osastoa muutaman kerran AudioVisualissa, niin vastasin tuohon kysymykseen ”aatteellisista syistä”.

Niitä syitä ovat alan palveluiden, yritysten ja työntekijöidenkin kehittäminen. Tilanne on sama tänäänkin, vaikka ala ja sen parissa työskentelevät ovat kehittyneet huimasti sitten vuoden 1980, jolloin tulin päätoimisesti alalle.

Kun aloitin, ei ollut koulutusta, ei esimerkkejä, josta katsoa malli. Tarjolla olevat audiovisuaalisen alan tuotteetkin olivat melko lailla avuttomia. Onneksi asiakkaiden tarpeetkin olivat tuohon aikaan vielä vähäisiä. Ne kuitenkin kehittyivät, kun havainnollistamis- ja viestintämateriaalit olivat yhä kysytympiä. Piirtoheitinkalvosarjat, diasarjat, mainoselokuvat, äänitteet ja sitten sensaatiouutuus video toivat vipinää alalle.

Tästä oli suora kytkös esitystilojen parantamiseen. Piti saada hyvät olosuhteet, joissa viesti menee perille. Piti saada myös parempia laitteita, joita alkoikin syntyä lukuisissa kotimaisissa verstaissa. Osaavia käsiä oli eri puolella maata. Tuohon samaan nippuun tuli vielä videoneuvotteluiden alkaminen 1980-luvun alkuvuosina. Siitä oma urani alkoikin kääntyä kuvaajasta ja esitysmateriaalien tuotannosta kohti tilojen suunnittelua ja siinä päästiinkin pitkälle.

1980-luvun puolivälissä alkoi jo syntyä av-suunnitelmia, tosin osana av-toimitusten myyntiä. Joissakin insinööritoimistoissa oli toki paneuduttu tuota ennen av-tekniikkaan, mutta nykyisenkaltaisesta av-suunnittelusta ei silloin ollut vielä käsitystä. Tavallaan puhtaalta pöydältä lähteminen toi esim. sellaisia paljon myytyjä av-toimituksia, joihin sisältyi arkkitehti- ja sähkösuunnittelu av-suunnittelun alle liitettynä. Kehitys toi lisäksi tuotteistetut av-järjestelmät, kokonaisuudet, joilla oli ”nimi” ja vakiomuotoinen sisältö. Tämä helpotti myyntityötä ja tuotantoa. Av-toimitusten esivalmistus ”tehtaalla” alkoi.

Ideointi ja kehittäminen on ollut minulle kiinnostavaa. Kymmenien videoneuvottelujärjestelmien suunnittelun sivuraiteena tuli saatua yksi patentti, joka koski videoneuvottelulaitteeseen liitettyä valaistusta. Sillä saatiin suotuisat valaistusolosuhteet sinne missä laite sijaitsi. Tässä on huomattava, että nykyisten videokameroiden laadusta ei osattu edes uneksia 1980- ja 1990 -luvun taitteessa.

Neuvostoliiton kupsahtaminen ja sitten kotimaan lama veivät monet av-alan yritykset mennessään. Asiakkaat yksinkertaisesti lopettivat ostamisen. Omalla kohdalla toimitilainvestointi vei pohjan pois ja työt päättyivät kohtuullisen merkittäväksi kasvaneessa yrityksessä. Tapaus hajautti aiemman porukan uusiin yrityksiin ja itse lähdin jatkamaan pelkästään suunnittelun rintamalla. Palasin pian Avitan jäseneksi ja mukaan toimintaan.

Opiskelin työn ohessa 90-luvun puolivälissä yliopistolla, ja siinä sain kontaktin internettiin. Yhdessä tietokoneessa oli oikein graafinen käyttöliittymä nettiin, Netscape-versio nollapistejotakin. Toteutin pian ensimmäiset nettisivut. Kirjoittelin paljon tietoa av-suunnittelusta ja av-urakoista toivoen, että siitä on hyötyä niin alan muille toimijoille kuin asiakkaillekin. Joku ehkä vähän ihmetteli, miksi noin avoimesti kirjoittelet kilpailijoitakin hyödyttäen.

Ajattelin kuitenkin, että yhdessä olemme enemmän. Osaamista on parannettava, yhdessä hyväksyttyjä pelisääntöjä pitää noudattaa ja reilua peliä toisia kohtaan pitää edistää. Tarvetta oli, sillä työn laatu saattoi olla joskus heikkoa ja asiakkaat tyytymättömiä.

Ehkä jotkut ideani olivat liian yltiöpäisiä, kuten tokaisuni laatuongelmien kanssa painiville av-urakoitsijoille: ”vaihtakaa määräajaksi työntekijöitä keskenänne niin hyvät työtavat tulevat kaikille yhteiseksi”. Palautettakin tuli varsinkin suunnitelmiin liittyvissä av-urakoiden toimitusehdoissa. Tekstiä alkoi olla jo useita sivuja. Eräs urakoitsija vaati sitä ja tätä huomiotavaksi. Huvittavaksi meni, kun tämä samainen sitten kritisoi, kun olin hänen toiveensa toteuttanut.

Julkisten hankintojen kilpailutuksen tarkempien sääntöjen tulo muutti monia asioita. Tietoa oli liian vähän ja vastahankaisuutta pelisääntöjä kohtaan oli vähän joka suunnalla. Eräs hyvä asiakas ohjasi meitä suunnittelijakonsultteja: saatte potkut, jos ette kilpailuta heidän hankkeitaan täsmällisesti säännösten mukaan. Eikä se niin vaikeaa ollutkaan, ja Avitan koulutuksista oli apua.

—-

Meillä av-alan ihmisillä, niin teillä nuoremmilla kuin meillä vanhemmilla on paljon arvokasta tietoa ja kokemuksia. Toivottavasti saamme niitä kerättyä. Pyyntöni onkin, että dokumentoikaa ja kirjatkaa asioita, ottakaa kuvia jne. Jonakin päivänä tietoja kaivataan. Itse tein näin. Minulla onkin iso arkisto mm. lehtileikkeitä, projektien ja tuotteiden tietoja sekä mittava kokoelma käytöstä poistunutta tekniikkaa. Avitan toiminnasta on olemassa myös materiaalia.

Eläkkeelle jäätyäni on ollut enemmän aikaa osallistua yrittäjäjärjestön toimintaan ja kotipaikkakunnan politiikkaan. Juuriani av-alalla en ole kuitenkaan unohtanut. Puuhaan nyt mm. näiden kokoelmien parissa ja Suomen Audiovisuaalisessa Yhdistyksessä, jonka tarkoitus on edistää alamme kulttuuriperinnön säilyttämistä. Haavekuvana on yhteisen toimipaikan saaminen, ehkä museonkin toteuttaminen. Tulkaa siis kaikki vaan rohkeasti mukaan tähän toimintaan, joko yksityisesti puuhaillen tai yhdistyksen toimintaan osallistuen. Siellä minäkin olen saanut tutustua uusiin henkilöihin, joilla on omat mittavat ja merkittävät aikaansaannokset taustallaan. Olen oppinut paljon uutta.

Kiitos saamistani huomionosoituksista,

ystävällisin terveisin

Jouko Leskinen

—